Brasilialainen jujutsu on kamppailulajeja vakavasti harrastavien piirissä jo laajalti tunnettu ja tehokkaaksi tunnustettu kamppailu- ja itsepuolustustyylisuunta. Brasilialaisen jujutsun maailmanlaajuinen läpimurto tapahtui 90-luvun alussa ensimmäisten USA:ssa suurelle yleisölle järjestettyjen vapaaottelujen (Ultimate Fighting Championships, UFC) myötä.Kisoissa oli edustettuna erilaisten kamppailulajien edustajia, mutta erityisesti hämmästeltiin brasilialaista jujutsua, jonka hoikka ja pienempikokoinen edustaja kukisti kaikki vastustajansa näytöstyyliin näiden koosta ja tyylilajista riippumatta.

Alun perin Gracie-suvun perinteisestä japanilaisesta jujutsusta kehittämällä brasilialaisella jujutsulla ehti ennen UFC-kisoja olla yli puolen vuosisadan historia takanaan Brasiliassa. Lajin perusta on ollut itsepuolustus, mutta osa-alue on nykyään monen kohdalla jäänyt kilpailumuotojen varjoon.

Brasilialaista jujutsua voivat harrastaa miehet ja naiset, pojat ja tytöt, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Painotus itsepuolustuksen, kilpaurheilun, kuntoilun sekä vapaaotteluharjoitteiden välillä on harrastajan tavoitteista kiinni. Laji vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja jatkuvaa itsensä voittamista niin henkisesti kuin fyysisesti. Brasilialainen jujutsu on konkreettinen laji jota sovelletaan harjoitteluotteluissa. Omien rajojen kohtaaminen on osa harjoittelua. Harvassa lajissa saadaan konkreettisia tuloksia yhtä nopeasti. Harjoittelijoiden edistyminen hämmästyttää yhä uudestaan niin valmentajia kuin harjoittelijoitakin. Pienempi ja hennompi lajin harrastaja huomaa vähitellen voivansa selviytyä kookkaamman vastustajansa puserruksessa ja tekniikoiden kehittyessä edetä hallitsemaan eri tilanteita. Muodollisina edistymisen mittoina ovat vyöarvot: valkoinen, sininen, purppura, ruskea ja musta. Moniin kamppailulajeihin verrattuna brasilialaisessa jujutsussa on edelleen työntäyteistä edetä vyöasteikossa.

-Markku Juntunen, www.bjjliitto.fi